Kesäiseen merikaupunkiin sijoittuva Mistä tunnet sä ystävän on ensimmäinen osa Tatun ja Severin edesottamuksia seuraavassa nuortenkirjasarjassa. Kirjoitan tällä kertaa hieman nuoremmille, mutta tarinasta löytynee mukavaa lapsuuden nostalgiaa myös vanhemmalle lukijalle.

Sarjassa seurataan kahden kotkalaispojan matkaa lapsuudesta nuoruuden kiemuroihin. Ensimmäisessä osassa kaksikko päättää ala-asteen ja kirmaa kesälaitumille. Yläasteen alkaminen nipistelee jo vatsanpohjassa, mutta huolet jätetään suosiolla tulevalle syksylle. Kirjan keskiössä on Tatun ja Severin pitkä ystävyys, joka murrosiän lähestyessä joutuu uudenlaisten koitosten eteen. Tytöt saavat Severin pään pehmenemään, ja sarjakuvatkin lakkaavat kiinnostamasta, kun tarjolla on naapurin vanhoja nakulehtiä. Tatua naiskauneus ei hetkauta vielä yhtä voimakkaasti. Severin huomion kohdistuessa naapurin tyttöihin, Tatun mieltä kalvaa pieni mustasukkaisuus ja pelko ystävyyden kariutumisesta. Myös päällisin puolin huolettomalla Severillä on omat murheensa. Oppitunneilla on mukavampi vetää rumpusooloa pulpettiin kuin kuunnella opettajan horinoita. Ala-asteen päättyessä Severin tulevaisuudessa alkaa äidin mukaan häämöttää tarkkailuluokan uhka.

Tulen käsittelemään kirjasarjassa esikoisteokseni tapaan nykynuorille ajankohtaisia asioita kuten ryhmän paine, erilaisuuden pelko, ensimmäiset seurustelusuhteet, uusioperheen arki, huono koulumenestys ja mitä siitä voi seurata. Ensimmäisessä osassa näkökulman saa pian kolmetoista vuotta täyttävä Tatu.


“Severi on kyllä kieltämättä aika älyvapaa tapaus, mutta se on kaikesta huolimatta mun vanhin ja paras ystävä. Me yhdistettiin voimamme jo tarhassa. Muiden ipanoiden tehdessä hampaattomat suut hymyssä muovailuvahapupuja me Severin kanssa livahdettiin tätien kahvihuoneeseen syömään niiden pullat ja viinerit. Viskottiin talvisin loskaa ohi ajavien autojen tuulilaseihin, vedettiin stigarallia ja remuttiin muutenkin kuin aadeehoodeet. Me ollaan vältytty pahemmilta haavereilta kuin ihmeen kaupalla, mutta mä sain viidennellä tikit leukaani, kun Severi heitti mut jollain ninjaliikkeellä alas lumivallilta. Mä itse haukkasin Severiä erään riidan päätteeksi kädestä ja yksi mun heiluvista maitohampaista jäi kiinni sen käsivarteen.”


-UK